maanantai 26. tammikuuta 2015

Metropolihallinto tarvitsee kunnon lihakset

Valtuusto käsitteli 26.1.2015 metropolihallintolakia. Toisena asiana samassa yhteydessä käsiteltiin kuntaliitosesitystä, jonka mukaan Espoo, Vantaa ja Helsinki liitettäisiin yhteen. Tätä mieltä olen näistä asioista.

Espoossa on käyty välillä kiivastakin varjonyrkkeilyä kuntaliitoksia vastaan, vaikka Helsingin, Espoon ja Vantaan kuntaliitos tuskin tulee toteutumaan.  Siksi on turha panna paukkuja liitoskeskusteluun. Kokoomuksen riveistä on kuitenkin ammuttu välillä kovilla - Helsingin suuntaan. Onkin vähän erikoista, että nimenomaan kokoomus oli se puolue joka toi maan hallituksessa tällä kaudella esiin kuntaliitokset ratkaisuksi vähän kaikkiin ongelmiin. Kaikki muistavat Henna Virkkusen kovat puheet, mikä sai aikaan aikamoisen vastakarvan kunnissa valtiota vastaan. Tämä asetelma ei ole ollut kovin rakentava uudistuksia ajatellen.

Metropolihallintoa on kuitenkin edistetty samalla. Lakiesitys pitäisi saada hyväksyttyä eduskunnassa vielä tällä vaalikaudella. Kiire tulee, mutta esitys on onneksi hyvä. Metropolihallinto on sittenkin se realistisin vaihtoehto, jonka taakse on mahdollista saada enemmistön kannatus.

Helsingin seudulle on kaivattu tehokkaampaa yhteistä seudullista päätöksentekoa. Tämä on tarpeen, jotta alue voisi kehittyä ja jotta kilpailukyky paranisi. Myös se on tärkeää, että ihmiset voisivat asua metropolialueella. Nythän asuminen Helsingin seudulla on kohtuuttoman kallista.

Seudullinen päätöksenteko tarvitsee paremmat lihakset. Nyt toiminta hajoaa moniin erilaisiin päätöksentekopöytiin. Sen tulee osata myös katsoa koko seudun etua eikä siellä vaikuttavien tule olla vain oman kuntansa edunvalvojia.

Metropolihallinnolla tulee olla oikeaa päätösvaltaa, jotta se voisi aidosti ohjata seudun kehitystä. Onkin outoa, jos halutaan ehdoin tahdoin heikkoa ja epätehokasta metropolihallintoa. Silloin ei pystytä ratkomaan kunnolla niitä ongelmia, jota varten metropolihallintoa ollaan perustamassa.

Se, että kuntalaiset valitsisivat edustajansa metropolivaltuustoon, nostaisi päätöksenteon takahuoneista avoimeen tilaan. Näin seudullinen päätöksenteko olisi nykyistä avoimempaa ja demokraattisempaa. Vaalit ovat paitsi äänestystapahtuma, myös prosessi. Vaalit tuovat mukanaan keskustelun ja vaaleissa vedetään myös linjaa. Koska olemme kuulleet kunnon keskustelua seudun suunnasta ja kehityksen painopisteistä muualla kuin maakuntavaltuuston kokouksissa tai yksittäisissä suljetuissa seminaareissa?

Sillä on oma arvonsa, että metropolihallinnon päätöksentekijät valitaan vaaleilla. Se, ettei vaalipiirejä ole, korostaa metropolihallinnon seudullista luonnetta.

Vaalit erottaisivat metropolihallinnon myös perinteisestä kuntayhtymästä. Sote-hallinnon kohdallahan perustuslakiin liittyviä kritiikkiä on esitetty juuri siitä, että kuntien yli toimivaltaa käyttää elin, jota ei valita demokraattisesti vaaleilla. Nyt asiasta ollaan säätämässä laki, joten asia käydään läpi korkeimmalla demokraattisella foorumilla maassamme, eli eduskunnassa.

Esillä on myös kuntaselvittäjien kuntaliitosesitys, jossa Espoo, Helsinki ja Vantaa liitettäisiin yhteen suureksi metropolikunnaksi. Kuntaliitoksella kieltämättä voidaan saavuttaa samansuuntaisia etuja kuin metropolihallinnolla tavoitellaan, mutta sivutuotteena koko kunnan laaja tehtävien kirjo ja kaikkien kuntien hallinnot pitäisi lyödä yhteen. Kuntaan liitetään lainsäädännössä paljon velvoitteita ja vastuita, jotka tulisivat kaikki uuden kunnan harteille. Siksi kuntaliitos on myös raskas prosessi toteuttaa.

Seudullista päätöksentekoa tarvitaan, mutta vain koko seutuun vaikuttavissa asioissa. Siksi tuntuu turhan raskassoutuiselta yhdistää kunnat kaikkine tehtävineen. 

Yhteistä päätöksentekoa tarvitaan siitä, miten seudun kilpailukykyä edistetään ja miten asuminen, seudun työpaikat ja liikenne nivotaan yhteen. Tosiasia on, että hajanainen kaupunkirakenne on hyvin kallis. Se syö meidän kilpailukykyämme ja nostaa asumisen hintaa. Korkea asumisen hinta haittaa työllistymistä. Muualta Suomesta ei kannata tulla metropolialueelle töihin, koska palkka ei riitä asumiseen. Korkea asumisen hinta heikentää myös Helsingin seudulla asuvien toimeentuloa.

Metropolihallinnosta voidaan saada uutta potkua seudun asuntotuotantoon. Sen tehtävänä on vahtia, että asunnoille syntyy rakentamisedellytyksiä koko alueella. Isona toimijana metropolihallinto on myös vahvempi ääni valtion suuntaan.

En osaa kiihtyä Espoon puolesta ”pahaa” Helsinkiä vastaan. Tarvitsemme enemmän yhteistyötä ja vähemmän nurkkakuntaista asennetta. Siksi kannatan, että seutumme saa kuntien lisäksi vahvan metropolin.


maanantai 8. joulukuuta 2014

Rantaradan tuntumaan Mankkiin ja Luomaan voisi rakentaa asuntoja

Jätin Heli Halavan kanssa tänään valtuustossa aloitteen, jossa ehdotamme Mankin ja Kirkkonummen Luoman alueen asuntorakentamismahdollisuuksien kartoitusta. Saimme siihen peräti 42 nimeä, joka on aika paljon. Valtuutettuja on 75. Tässä aloite:


Valtuustoaloite

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että rantaradan varrella sijaitsevien Kauklahden Mankin ja Kirkkonummen Luoman alueiden asuntorakentamismahdollisuuksista tehdään kokonaistarkastelu yhdessä Kirkkonummen kunnan kanssa.
 
Rantarata on Espoolle merkittävä liikennemuoto, mutta sen varrella on vielä hyödyntämätöntä asuntorakentamispotentiaalia. Kaupunkirata on tulossa Kauklahteen, mutta Kauklahden asemasta seuraavat asemat ovat lakkautusuhan alla. Liikenne jatkuisi, mutta Espoon Mankin ja Kirkkonummen Luoman asemilta ei enää pääsisi junien kyytiin.

Tällä hetkellä Mankin matkustajamäärät ovat olleet pieniä, koska kaikki Kirkkonummen junat eivät pysähdy Mankin asemalla ja sen vaikutuspiirissä asuu vielä melko vähän asukkaita. Radan ja kehä III:n lähistöltä löytyy kuitenkin paljon tyhjää peltoa. Toisaalta alueen asutus lisääntyy koko ajan. Lasilaaksoon on rakennettu uusia kerrostaloja ja kokonainen Hansavalkaman alue on noussut lähelle.

Muutakin asutusta on tulossa, mutta suunnittelua on leimannut ajatus Mankin liikenteen lakkaamisesta, minkä vuoksi yhteyksiä Mankin asemalle ei ole otettu suunnittelun lähtökohdiksi. Espoon ja Kirkkonummen rajaseudun kaavoitus ei ole ollut prioriteeteissa korkealla. Siksi aluetta ei ole mietitty kokonaisuutena ja se on jäänyt odottamaan tulevaa kehitystä eräänlaiseen välitilaan.

Kokonaistarkastelu Kirkkonummen Luoman ja Mankin alueista olisi tarpeen. Siinä voitaisiin miettiä yhdessä Kirkkonummen kanssa ideaa asumiseen sopivista alueista. Kun rata kerran on käytössä, sitä olisi järkevää voida hyödyntää nykyistä paremmin. Radan hyödyntäminen on ekologista ja taloudellista, koska investointi raiteisiin on tehty jo yli sata vuotta sitten.

Helsingin seudun liikenne HSL on katsonut suunnitelmissaan asemien nykyisiä liikennemääriä, jolloin Mankin ja Luoman liikennöinti on ollut tippumassa HSL:n liikenteestä pois. HSL on aiemmin päättänyt, että junaliikenne lakkaa vuonna 2016, mutta päätöstä kuitenkin lievennettiin HSL:n hallituksen 21.10.2014 kokouksessa, jonka yhtymäkokous 18.11.2014 vahvisti. Toiminta- ja taloussuunnitelmaan hyväksyttiin muutos, jonka perusteella liikenne saattaa ehkä jatkua, jos maankäytön tiivistyminen lisää seisakkeiden matkustajamäärää riittävästi.

Nyt olisi tilaisuus kokeilla yhteistyötä Kirkkonummen kanssa konkreettisessa hankkeessa, jossa voitaisiin edistää kaikkien yleisesti tunnustamaa periaatetta, eli asuntorakentamista hyvien raideliikenneyhteyksien varteen. Tarkastelussa on syytä kuitenkin edetä huolella alueen luontoa kunnioittaen, sillä radan eteläpuolelta löytyy herkkää jokimaisemaa ja lahden pohjukan arvokas luonnonsuojelualue.

Espoossa 8.12.2014


Susanna Rahkonen                                     Heli Halava

Kaupunki tarvitsee työllisyysstrategian

Puheenvuoroni valtuuston kokouksessa, jossa oli käsittelyssä kaupungin lokakuun taloustilanne ja tarkastuslautakunnan lausunto tilanteesta. Olen tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja.

Tarkastuslautakunta toimii valtuuston apuna ja valvoo, että valtuustona asettamat tavoitteet toteutuvat. Tarkastuslautakunta toteuttaa itsenäistä valvontaa ja sen valvonta on tarkoituksenmukaisuusvalvontaa. Tilintarkastaja toteuttaa apunamme laillisuusvalvontaa. Koko vuoden mittaan tekemämme havainnot kirjaamme tilinpäätöksen yhteydessä annettavaan arviointikertomukseen. Nyt käsittelemme eräänlaista väliraporttia lokakuun tilanteen perusteella.

Haluan kiinnittää huomioni työllisyyteen. Kaupungin työllisyystilanne on heikentynyt edelleen, vaikka Espoo-tarinassa, eli strategisessa tavoiteasiakirjassamme, tavoitteenamme on ollut työllisyysasteen nosto 75 prosenttiin ja työttömyysasteen laskeminen korkeintaan 5 % tasolle. Nuorten työllisyyden osalta tavoitteeksi on kirjattu, että nuorten työllisyys on maan parhaalla tasolla.

Lisäksi talous- ja tuottavuusohjelmassamme tavoitteena on ollut nostaa työllisyysastetta ja edistää nopeaa työllistymistä erityisryhminä nuoret, pitkäaikaistyöttömät ja maahanmuuttajat sekä ehkäistä työttömyyden kasvua tukemalla yrittäjyyttä.

Työllisyyteen vaikuttaa hyvin moni taho kaupungissamme. Espoo ei voi ratkaista asioita yksin hokkuspokkustempuilla, mutta isona toimijana ja kuntalaisten yhteisönä meillä on kuitenkin keskeinen rooli ja voimme vaikuttaa. Työllisyyteen vaikutetaan yrityksissä ja vaikuttamassa ovat myös oppilaitokset, TE-keskus, työpajat ja erilaiset vapaaehtoistoimijat ja järjestöt.

Mielestäni kaupunki tarvitsee erillisen työllisyysstrategian. Siinä voitaisiin koordinoida, kuka tekee mitäkin ja miten voisimme edistää työllisyyttä kaupungissamme. On ongelmallista, että kaupungin organisaatiossa toimialojen sektorirajat voivat myös olla työllisyyden hoidon esteenä. Työllisyyden edistäminen on koko kaupungin asia ja siksikin strategiaa tarvitaan. Samalla voidaan miettiä, onko työllisyysasioiden hoito organisoitu kaupungissamme parhaalla mahdollisella tavalla.

Lisäksi nostaisin esiin kaupunkitekniikkaliikelaitoksen ongelmat. Liikelaitos hoitaa mm. katujen kunnossapitoa, mutta siellä on pyöritelty peukaloita, koska kaupungin tekninen keskus ei ole tilannut siltä urakoita ennakoidusti. Urakoita on hankittu yksityisiltä yrityksiltä ja kapasiteettia on jäänyt tyhjäkäynnille. Liikelaitoksella on kuitenkin oltava kalustoa ja henkilökuntaa lakisääteisten poikkeusolosuhteiden varalle ja sitä on tarvittu myös paikkaamaan mahdollisia ongelma- ja hätätilanteita.

Tämän vuoden ennakoitu liikelaitoksen tulos uhkaa jäädä 1,6 miljoonaa euroa alijäämäiseksi. Tarkastuslautakunta on huolestunut tilanteesta, koska tämä vaikuttaa suoraan kaupungin talouteen. Mielestämme tällaista tilannetta ei olisi saanut päästää syntymään. Haluammekin korostaa, että vastuu ei ole yksin ruohonjuuritasolla, vaan kokonaisuuden toimivuudesta vastaa konserniesikunta tilaaja-tuottajamallin ns. omistajana. Hätiköidyt ratkaisut, joista koituu tappioita kaupungille, ei voi olla kenenkään etu. Ei ole myöskään tervettä, jos kaupungin organisaation sisällä kilpaillaan toisiaan vastaan kaupungin kokonaisetu unohtaen.



Kaikessa on syytä korostaa hyvää johtamista. Hyvään johtamiseen kuuluu ennakointi, riskien hallinta ja toiminnan seurannasta huolehtiminen. Toivottavasti jatkossa pääsemme parempaan malliin, joka huomioi kaupungin kokonaisedun.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Tehdään tulevaisuusinvestointeja, ei synkistellä


Espoon kaupunginvaltuuston budjettikokous mahdollistaa laajan keskustelun vähän kaikesta, sillä koko kaupungin toiminta on tuolloin avattuna pöydällä. Melkein tekee mieli sanoa leikkauspöydällä, mutta ei olla ilkeitä. Valtuustoryhmät pääsivät yhteisymmärrykseen muutoksista kaupunginjohtajan esitykseen ja näillä lisäyksillä saatiin kohennettua esimeriksi koulujen erityisopetusta, avustajaresursseja ja iltapäivätoimintaa. Myös perhe- ja sosiaalipalveluiden ja vanhuspalveluiden heikennyksiä peruttiin. Seuraavassa keskiviikon (3.12.2014) valtuustossa sanomaani.

Yleisen taloustilanteen synkkyydestä huolimatta meidän pitäisi jaksaa hakeutua positiivisuuden äärelle ja kiinnittää huomiomme tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksiin. Mutta mitä me Espoossa voimme kuntana tehdä?

Vastaus on investoida tulevaisuuteen.

Tulevaisuusinvestoinnit ovat investointeja ihmisten hyvinvointiin. Kun huolehdimme hyvinvoinnista, tuemme sosiaalisesti kestävää kehitystä. Lisäksi meidän kannattaa tukea sellaista kaupunkirakennetta, joka mahdollistaa kestävän kasvun ja on ekologisesti järkevää. Tätä kehitystä voimme tukea panostamalla raideliikenteeseen ja joukkoliikenteeseen.

Myös asuntorakentaminen on tulevaisuuden kannalta järkevää. Nyt kannattaa rakentaa ja korjata, koska työvoimaa on tarjolla ja saamme jähmettyneeseen talouteen liikettä. Se taas säteilee muuhunkin yhteiskuntaan ja tuo töitä myös yrityksille.

Tarvitsemme myönteistä virettä ja näkymää paremmasta.

Työllisyys on tärkeä. Työttömyyden oloissa kaupungin työmarkkinatukimaksuosuus on noussut. Työttömyyden seurauksena myös toimeentulotukimenomme ovat nousseet ja nakertavat kaupungin kassaa. Usein toimeentulotuella joudutaan paikkaamaan korkeaa asumisen hintaa. Ja korkeaa asumisen hintaa painetaan alas vain rakentamalla lisää asuntoja. Asunnot ovat siis avain moneen.

Kuntana Espoolla on keskeinen rooli kuntalaisten yhteisönä ja työnantajana. Kaupungilla on yli 14 000 työntekijää ja se on iso työnantaja. Kaupunki joutuu taloudellisten paineiden keskellä tasapainoilemaan oman työvoiman käytön, ostopalveluiden ja talouden tehostamistoimien välillä. Kaupungilla on kuitenkin suuri vastuu. Ei ole vastuullista aiheuttaa omilla toimilla lisää työttömyyttä kaupunkiin.

Kaupungin organisaatiossa tarvitaan työtapojen uudistamista, jotta saadaan parempaa aikaan vähemmin ponnistuksin. Espoon väestö kasvaa edelleen, mutta palvelutarve kasvaa väestönkasvua nopeammin. Tämä johtuu siitä, että ikäihmisten ja maahanmuuttajien osuus kasvaa voimakkaasti.

Jos hoidamme väestömme nyt hyvin, asiamme ovat hyvin myös jatkossa. Kaupungilta on aika tiukka linjaus päättää, että kaupungin työntekijämäärä ei saisi jatkossa yhtään kasvaa, vaikka palvelutarve kasvaakin. Tämä linjaus tarkoittaa, että joka tapauksessa toimintaan on luvassa sisäisiä säästöjä ja tehostamistoimia. Jos siis halutaan tehostusta tämän päälle, on yllettävä aika pitkälle.

Kaupungin toiminnassa on myös sisäistä tehottomuutta. Nykyinen tilaaja-tuottajamallin sovellutus ei ole lisännyt yhteen hiileen puhaltamisen tunnetta. Kaupungin organisaatiossa pitäisi pelata samassa joukkueessa samaan maaliin - ei vastakkain kilpaillen. Osaoptimoinnista oman organisaation kokonaisedun tappioksi pitäisi päästä eroon. Viittaan tässä kaupunkitekniikka-liikelaitoksen hyödyntämättömään työpanokseen.

Kaupunki jatkaa aiemmin aloittamiaan talous- ja tuottavuustalkoita (ns. TATU ohjelma). Talousnäkymien heikennyttyä, kaupunki on joutunut aiempaa kiivaammin etsimään tapoja tehostaa toimintaansa. Kehittäminen ”ase ohimolla” ei ole kuitenkaan se hedelmällisin tapa uudistuksiin. 

Pitkäjänteinen toimintatapojen tarkastelu ja uudistaminen on syvällisempää ja älykkäämpää. Se vie enemmän aikaa, mutta on kestävämmällä pohjalla ja tuo säästöjä myös jatkossa. Itse kannatan tällaista kehittämistä.

Esimerkiksi nykyaikainen teknologia ja digitaaliset sovellutukset tuovat uusia mahdollisuuksia. Sähköisten palveluiden kehittelyssä tarvitaan myös tuotantoprosessien uudistamista. Myös kansalaisten omatoimisuuden hyödyntäminen ja mukaan otto palveluiden kehittelytyöhön on uusien työkalujen avulla aiempaa helpompaa. Uskon, että palvelumuotoilun, teknologian ja ihmisten ideoiden myötä meillä on potentiaalia uusiin sosiaalisiin innovaatioihin.

Jaksan uskoa, että synkkyydestä huolimatta meillä on myös positiivisia näköaloja. Kunhan vain kuopan pohjalta vähän kurkotamme.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Espoon ruma ankanpoikanen?

Espoo sai kaupungintalon vuonna 1971. Nuoressa kauppalassa järjestettiin oikein arkkitehtikilpailu, jonka perusteella talo rakennettiin. Kaupungiksi Espoo tuli vuonna 1972. Talo jököttää Espoon keskuksessa nyt tyhjillään. Se on ollut tyhjillään jo vuosia, koska jossain syntyi ajatus uudesta entistä ehommasta talosta jossain muualla. Talon sanottiin olevan huonokuntoinen ja kieltämättä siinä olikin iän tuomaa kulumaa. Välillä katto on vuotanut ja ilmeisesti ilmastointiakin olisi pitänyt korjata. Hometta talossa ei ollut, vaikka sellaistakin huhua joskus esitettiin. Talon rakenteiden on todettu olevan kelvollisessa kunnossa.

Talo siis tyhjennettiin ja valtuuston vieressä on ollut jo vuosia tyhjä aavetalo. Valtuustossa, kaupunginhallituksessa ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa asiaa on käsitelty vuosien varrella moneen eri otteeseen. Valtuusto on milloin perunut purun ja milloin ollut purun kannalla. Asiaa on pyöritelty eri instansseissa eri muodoissaan ja taustalla on vaikuttanut valmistelijoiden vahva purkua puoltava näkemys.

Tänään valtuustossa käsittelyssä oli alueen asemakaava, joka on suunnitelma kaupungin virastokeskuksen kehittämiseksi. Sinne on tulossa asuntoja ja muutama vanha virasto tai muu rakennus korvataan uudella. Alue saisi uutta ja viihtyisää ilmettä. Suunnitelmissa kaupungintalo joko säilyy tai sitten se voidaan korvata uudella. Esillä oli myös mahdollisuus suojella rakennus erillisellä suojelumerkinnällä, mitä kaikki rakennussuojelun asiantuntijalausunnot ja muistutukset tukivat. Tässä linkki rakennushistorialliseen selvitykseen.

Valtuustossa oli esillä talon suojelu suojelumerkinnällä. Osa halusi jättää asian päätettäväksi myöhemmin erikseen ilman mitään merkintöjä. Osa taas olisi halunnut purkaa talon kustannussyistä tai siksi, että se ei miellytä silmää. Itse haluaisin suojella talon kaavalla, koska jatkovalmistelussa ei ole takeita siitä, että taloa muuten kunnioitetaan. Kustannukset eivät välttämättä edes puolla purkua. Talon kunnostus voi olla jopa edullisempi vaihtoehto kuin se, että tilalle rakennetaan uusi rakennus tai että jatketaan nykyistä käytäntöä, jossa kaupungintalosta evakuoidut virkamiehet työskentelevät yksityisiltä vuokratuissa vuokratiloissa. Peruskorjaus maksaa erään arvion mukaan 19 miljoonaa ja uusi talo 24 miljoonaa. Äänestyksessä suojelu ei mennyt läpi, mutta talon kohtalosta päätetään vielä muissa yhteyksissä.

**

Rakennukset kertovat aikansa kauneuskäsityksistä ja historiasta ja sitä kautta myös meistä itsestämme. Minusta on ollut surullista, kuinka asiasta on tehty pelkkä rahakysymys tai että talon kohtaloon on suhtauduttu kevyesti vitsaillen ja mielipidettä katugallupeista arpoen. Osa ihmisistä ei tunne taloa eikä sen sisällä monikaan ole päässyt käymään. Ulkokuorikin pettää, koska talon kunnossapito ja päivitys tähän päivään on laiminlyöty vuosikausien ajan. Kerrankin näin, kuinka talon seinustan rappusille oli pesiytynyt epämääräinen juoppoporukka.  Ei ihme, jos rakennus ei herätä luottamusta. Siitä välittyy lähinnä unohdus.   

On kiinnostavaa, miten Espoo suhtautuu omaan historiaansa. Kertooko suhtautuminen kaupungintaloon myös jotain omasta kaupunki-identiteetistämme? Vai kertooko suhtautuminen taloon jotain muuta arvoistamme? Onko tällä yhteyttä siihen, että tänä päivänä ihmisen pitää olla vähintään triatholtrimmattu ollakseen kelpaava ja pärjäävä? Entä siihen, että ikääntymistä ja inhimillisiä piirteitä väistellään kauneuskirurgian keinoin? Onko kaupungintalo tahra, josta halutaan eroon? Onko lyhytjännitteisyys ja kertakäyttökulttuuri ulottunut myös rakennuksiin, jos haluamme uuden talon vain siksi, että vanha tuntuu trendittömältä ja epämuodikkaalta?


Näitä kysymyksiä tulee väistämättä mieleeni asian käsittelystä.

Minusta Espoon ei tarvitse kieltää historiaansa, vaan sen eri kerrostumia on opittava sietämään. Kannattaa myös kuunnella rakennushistorian ammattilaisia, sillä joskus maallikon maku saattaa pettää ja myöhemmin saatamme katua, jos teemme jotain peruuttamatonta pelkkien muotioikkujen perusteella. Kannattaa myös tunnustaa elämän rajallisuus ja se, että kaikki se mikä kiiltää ei ole kultaa. Rosoisuus on mielenkiintoisempaa kuin siloiteltu pinta.

Minustakaan virastokeskuksen ympäristö ei ole viihtyisää, toimivaa tai kovin kaunista. Se kuitenkin kohenee uuden kaavan suunnitelmien myötä. Niihin suunnitelmiin mahtuu kaupungintalo kunnostettuna muistuttamassa ajoista, jolloin Espoosta tuli kaupunki - vasta aika vähän aikaa sitten. 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Pääkaupunkiseudun kunnat yhdessä asunnottomuuden kimppuun

Osa pääkaupunkiseudun aikuisista ei pysty elämään itsenäistä elämää, koska asunto puuttuu.  Suomen asunnottomista yli kaksi kolmasosaa on Helsinkiläisiä, Espoolaisia ja Vantaalaisia. Asunnottomia oli Suomessa vuoden 2013 lopussa 7 500 yksinäistä ja 420 perhettä.

Takavuosina asunnoton oli metsien mies, joka vietti viinanhöyryistä elämää itse kyhätyssä kojussa. Muun muassa Mankkaan kaatopaikan laidalla oli 1960-70 luvulla kokonainen asunnottomien yhdyskunta. Heidän asunto-olojensa kohentamisesta sai alkunsa mm. Espoon Diakoniasäätiö. Nyt tämä joukko on vähentynyt ja asunnottomuuden kuva on muuttanut muotoaan. Kyseinen kaatopaikkakin on nykyään golf-kenttänä.

Asunnottomissa on eniten tilapäisesti asuntoa vailla olevia. Asunnottomia ovat esimerkiksi ne rappukäytävissä tai yömajoissa yöpyjät, jotka joutuvat päiväksi kadulle. Osa taas joutuu majailemaan matkustajakodeissa. Myös erilaisissa laitoksissa asuvat luokitellaan asunnottomiksi, koska laitos ei ole koti. Asunnottomissa on myös turvattomasti ja epätarkoituksenmukaisesti asuvia. Näitä ovat henkilöt, joilla on häätöuhka päällä tai asunto tuttavien luona, tai sitten asunto on asuntoautossa. Epätarkoituksenmukaisesti asuvat myös ne aikuiset, jotka asuvat pakon sanelemana vanhempiensa luona tai aivan liian ahtaasti.

Helsingissä on peräti 4 100 asunnotonta. Heistä pitkäaikaisasunnottomia on 1 400. Espoossa asunnottomia on toiseksi eniten Suomessa, vähän yli 550 ja Vantaalla vähän yli 500. Suurin osa asunnottomista on yksinäisiä. Vain pieni osa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana rakennetuista asunnoista on ollut sellaisia pieniä asuntoja, joihin yksinäinen asunnoton voisi asettua. Pääkaupunkiseudulla on liian vähän asuntoja kysyntään nähden ja asumisen hinta on tästä syystä kova. Tilanne rokottaa erityisesti kaikkein pienituloisimpia ja syrjäyttää ihmisiä.

Ongelmaa on yritetty ratkoa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman avulla. Ohjelmassa on mukana 11 kuntaa sekä sosiaali- ja terveysministeriö, Raha-automaattiyhdistys ja Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus ARA. Ohjelma on tähdännyt vuodesta 2008 asti asunnottomuuden puolittamiseen ja lopulta poistamiseen vuoteen 2015 mennessä. Tässä ei ole vielä kokonaan onnistuttu. Ohjelman avulla on edistetty asuntojen rakentamista sekä asumisen tukipalveluita. ARA on myöntänyt investointiavustuksia, joilla on saatu aikaan yli 1 600 asunnon rakentaminen, perusparannus tai hankinta.


Sosiaalityössä asumisen ongelmat ja niiden ratkominen vievät eniten aikaa ja rahaa. Kun ongelma ei ole hallinnassa, joudutaan turvautumaan kalliisiin ratkaisuihin. Pääkaupunkiseudun asuntopula ja korkeat asumiskustannukset heijastuvat Helsingin, Espoon ja Vantaan toimeentulotuen kustannuksiin, jotka ovat nousseet työttömyyden kasvun myötä rajusti. Kokonaan vailla asuntoa olevien tilapäismajoituksen järjestelyissä on jouduttu turvautumaan joskus jopa kalliiseen hotellimajoitukseen, kun pysyvät ratkaisut puuttuvat. Tilanne on synnyttänyt myös yritystoimintaa. Helsinki maksaa vuosittain kaksi miljoonaa euroa tilapäismajoitusta tarjoavalle Forenom Oy:lle, jota myös Espoo ja Vantaa käyttävät. Nyt Forenomin emoyhtiö Barona Oy on Helsingin Sanomien tietojen mukaan keksinyt tarjota edullisempaa palvelupakettia asunnottomien asuttamiseen yhtiön omistamiin vuokra-asuntoihin. 

Asunnon puute lamauttaa. Ilman asuntoa on vaikea integroitua yhteiskuntaan ja hallita omaa elämää. Asunnottomien joukossa on työttömiä, mielenterveyspotilaita, päihteiden käyttäjiä tai muuten vain yksinäisiä ihmisiä. Ei ole relevanttia pohtia, kumpi oli ennen, asunto vai syrjäytyminen. Olennaista on saada asunto ensin ja sen jälkeen voidaan auttaa elämässä eteenpäin muuten.  Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamisessa tarvitaan seinien lisäksi myös tukipalveluita. Asunnottomuusloukkuun pudonnut saattaa tarvita sosiaalista vahvistamista sekä apua käytännön asioihin. Yksinäinen saattaa olla yhteisöä ja vertaistukea vailla. Mielenterveys- ja päihdeongelmainen taas kaipaa kuntoutusta ja työtön apua työllistymiseen.

Asunnottomuutta voi myös ennaltaehkäistä. Sosiaalinen isännöinti ja asumisneuvonta auttavat silloin kun asukas on vaarassa joutua sivuraiteelle ja lipsuu velvoitteistaan. Asumisneuvonnan avulla voidaan ehkäistä asumisen ongelmia ja häätöjä. ARA tukee asumisneuvontatoimintaa. Sen kautta kunnat, yhteisöt ja järjestöt voivat saada tukea 20 prosenttia asumisneuvontatoiminnan kustannuksiin. Avustusten avulla on palkattu 51 asumisneuvojaa 32 kuntaan eri puolella Suomea. Valtioneuvoston asuntopoliittinen toimenpideohjelmassa tavoitteena on ollut asumisneuvontatoiminnan vakiinnuttaminen. Tätä varten ARAn kautta myönnetään valtion avustuksia 0,6 miljoonaa euroa vuosittain.

Helsingin, Espoon ja Vantaan kannattaisi terästää yhdessä otettaan asunnottomuuden hoidossa. Pääkaupunkiseudun kunnat voisivat laatia yhteisen strategian siitä, miten ja kenen toimesta alueelle saadaan luotua lisää pieniä asuntoja ja asunnottomien tarvitsemia tukipalveluita. Itse toteutuksessa voivat myös kolmannen sektorin toimijat, järjestöt, säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset olla mukana. Tärkeintä on, että kunnat ottavat yhdessä ongelman ratkaisijan roolin ja johdon käsiinsä. Tuleva metropolihallinto sopisi hyvin koordinoimaan asunnottomuuden ratkaisustrategiaa.



maanantai 13. lokakuuta 2014

Kirkkojärven alue viihtyisäksi

Vanha Kirkkojärvi menetettiin aikoinaan moottoritien rakentamisen myötä. Idea sen palauttamisesta on paikallisen kansalaisaktiivisuuden tuotos. Hankkeella on pitkä muutaman vuosikymmenen taakse ulottuva historia. Asiaa ovat ajaneet Kirkkojärvi takaisin -liike ja pro Espoonjoki -liike.

Moni ajattelee, että kyseessä on vaivainen lutakko, jonka perään ei kannata haikailla. Järvi toisi kuitenkin monia hyötyjä ja parantaisi nykyistä rämettynyttä maisemaa. Hanke yhdistyy alueen viheryhteyksien, kevyen liikenteen väylien ja virkistysalueiden suunnittelutyöhön, jolla luodaan hyvää ja viihtyisää ympäristöä Espoon keskuksen alueelle. Se kytkeytyy Espoonjokeen, joka on ollut Espoon synnylle tärkeä kulkuväylä ja maisematekijä.

Kaupunkisuunnittelulautakunta on jo puoltanut suunnitelmia. Lautakunta totesi 15.10.2013, että puisto- ja virkistysyhteyksiä ja -alueita kehitetään ja parannetaan osana uudistuvaa kaupunkikeskustaa. Yhteydet jokilaaksoon, Kirkkojärvenpuistoon ja laajemmille virkistysalueille huomioidaan suunnitelmissa. Kirkkojärven palauttamista jatkosuunnitellaan alueen historiaa korostaen.

Lautakunta on siis päättänyt suunnitella Kirkkojärven palauttamisen, mutta se ei ottanut kantaa järven kokoon eikä syvyyteen, jotka määräävät kustannukset. Tärkeää kuitenkin olisi, että järvi ja joki olisivat olemassa myös kesä-aikaan. Tämä vaatii riittävää syvyyttä.

Valtuuston kokouksessa taannoin paikalla oli joukko herrasmiehiä esittelemässä järven pienoismallia ja hankkeen taustoja. Paikalla oli mm. Suomen ympäristökeskuksen tulvansuojelun ja luonnonmukaisen vesirakentamisen asiantuntija sekä asiaan perehtynyt maisema-arkkitehti. Heidän kanssaan keskustellessani kävi ilmi, että mm. Malmössä on toteutettu onnistunut vanhan järven palautus. Alueen vetovoima kasvoi ja tonttien arvot nousivat. Sama voisi toteutua myös meillä Espoossa. 

Nykyisin Kirkkojärven alueen ongelmana ovat olleet jatkuvat tulvat ja talojen pihojen vajoaminen. Joidenkin arvioiden mukaan Espoonjoen pinnan korottaminen ja järven aikaansaaminen voisivat helpottaa ongelmaa. Myös moottoritietä on tarve korottaa tulvien takia jo ehkä lähivuosina.

Järvihanke voitaisiin toteuttaa samalla, kun moottoritietä mahdollisesti korotetaan ja alueen virkistysreittejä muutenkin toteutetaan. Silloin sen voitaisiin hoitaa mahdollisimman järkevin kustannuksin. Voi olla, että tämän tyyppiseen hankkeeseen voi saada myös EU:n ympäristöhankkeille tarkoitettua rahoitusta.

Nyt olisi tärkeää, että hanketta päästäisiin suunnittelemaan ja selvityksiä tekemään.  Espoonjoen kohentuminen ja järvi olisi merkittävä maisema- ja vetovoimatekijä Espoon vanhimmassa ytimessä kirkon kupeessa. Siihen liittyy paljon potentiaalia.

Asia on ollut valtuuston listalla jo kahteen kertaan, mutta asiaa ei ole ehditty käsitellä myöhäisen kellonajan vuoksi. Asia on jälleen esillä kolmannen kerran maanantaina 20.10. Toivottavasti valtuusto hyväksyy tuolloin seuraavan toivomuksen:


Valtuusto toivoo, että Kirkkojärven palauttamista jatkosuunnitellaan alueen historiaa korostaen kaupunkisuunnittelulautakunnan 15.10.2013 linjauksen mukaisesti. Valtuusto pitää tärkeänä, että Kirkkojärven pinnan pysyvää nostamista selvitetään samassa yhteydessä kun Uudenmaan ELY-keskus suunnittelee Espoojoen tulvasuojelua ja Turunväylän korottamista.

Kannattaa lukea Tony Hagerlundin blogiteksti Kirkkojärven historiasta.